20. kesäkuuta 2014

Evoluution seuraava porras

Meidän PITÄISI olla kehittyneempiä kuin isovanhempamme. Olemme pidempiä, elämme kauemmin, jos sairastumme syöpään, selviydymme siitä todennäköisemmin kuin he. Pääsemme helpommalla, mutta emme ole onnellisempia!

Kehitys on liian nopeaa meille vanhemmille. Haluamme hetken pitää kiinni kasettinauhureista, vanhasta musiikista, hai-saappaista, romantiikasta.


Haluamme pitää kiinni televisiosta, jota ei koko ajan tarvitse värkätä uuteen uskoon, haluamme ostaa kananmunat kananmunina eikä joutua valitsemaan, onko ne vapaita, onnellisia vai häkkikanoja. Vapaita JA onnellisia tietysti. Jos poltamme, haluamme ostaa tupakkitopat ulkonäön perusteella eikä numeroina. Emme halua, että meille naureskelevat nuoret jolpit kännykkäkaupassa. Me olemme imettäneet ne jolpit!

Jos kehitykselle ei tule suunnan muutosta, ihmiskunta tulee asumaan kaasunaamarit päässä vuoristossa vettä paossa ja palaavat käyttämään isoisovanhempien konsteja elämästä selviytymiseen. Ugh - olen puhunut.