26. syyskuuta 2013

Lehdet oli tärkeitä

Lehdet luettiin kannesta kanteen, sivusta sivuun. Ihmisillä on aina ollut valtava uutisnälkä ja tieto kulki kävelemällä, keskuksen kautta rimpauttamalla, jos sattui puhelin olemaan ja käytiin kylissä kertomassa asioita puolin ja toisin.

YV vuodelta 1959 tarkastelussa. Kansi voisi olla vaikka tältä kesältä. Oli jo päästy ajasta, jolloin lapset puettiin kuin miniatyyriaikuiset. Toisaalta kansi oli sen ajan edistyksellinen näky, joten kyllä maaseudulla edelleen oli niitä henkselihousuja, kutittavia vaatteita ja tytöillä oli tukka tiukasti letillä tai polkaksi leikattu.


Marilyn oli aikansa nykyjulkkis ja tässä lehdessä on tarina siitä, kuinka hän meni kouluun jumpperissa ja pojat menivät sekaisin : )




Kotiimme ei tullut tätä lehteä, mutta muutama kuukausi Me Naisia, Itä-Häme -sanomalehti, yksi kausi Retu-sarjakuvalehteä ja sitten harvoin ostettiin irtonumeroita. Lehdet luettiin tarkkaan! Aku-Ankkaa emme saaneet, koska Retu oli halvempi ja teini-iässä tuli se Intro. Tämän lehden löysin anopin tavaroista.

Ihmisiä valistettiin ja tuo kaivovaroitus on surullisen ajankohtainen tänäkin päivänä. Tekstissä kerrotaan rönsyilevästi, kuinka elämme pilvenpiirtäjissä sydän kurkussa leväperäisten aikuisten, terävien veitsien ja lukuisten sähkökojeiden keskellä : )


Kuinkahan moni perheenisä viipyili tällä sivulla, vaikka ei olisi muuten ollut perhelehdistä kiinnostunutkaan : )


Juuri tuota keksiä en muista, mutta niitä oli Maria, Rex, suklaalehti, voileipäkeksi tietysti, juhlalajitelma, Muru... Valikoima ei ollut suuren suuri vaan samat tuotteet pyörivät kaupoissa useamman vuoden. Karkeista silloin olivat Fazerin sekalaiset, kettukarkki, liköörikaramellit, Suffeli, Fami, Susu, Royal, tikkarit ja viiden pennin lakritsit.  Mitäs lukijat muistavat?


Tässä eräänä päivänä katselin marketin jogurttihyllyä. Siinä oli metritolkulla jogurtti/rahka/viilirivejä. Kuinka ne kaikki voivat mennä kaupaksi. Aina pitää tulla uutuus ja uutuus. Maistoin rahkajogurttia ja se oli kamalaa!

Nyt kiskon itseni nykyaikaan ja lähden töihin. Hyvää viikonloppua : )

16 kommenttia:

  1. Lähtemättömän paikan sydämeeni teki Pikku Lulu. Äiti välillä saattoi ostaa irtonumeron tätä lastenlehteä ja minusta se saisi ilmestyä vieläkin :) Muita lehtiä en muista, mutta äidin lehdistä leikeltiin kuuluisuuksien kuvia, joita sitten liimattiin vihkoon. Niitä sitten ihailtiin tyttöporukalla. Minulla oli omat vihkot ainakin Britte Bardotille ja Cliff Richardillle.
    Silloin harvoin jos oli rahaa, ostin Lokki-karkkeja. Ne oli punaisessa laatikossa, jonka kannessa oli valkoinen lokki ja sisällä pieniä valkoisia lokinmunia. Hinta oli tasan 20 mk. Toinen suosikki oli lakuhammasharja. Varsi lakritsia ja harjaosa mintunmakuista valkoista. Taisi maksaa 15 mk/kpl =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä huomaa, että meillä on muutaman vuoden ikäero. Isosiskoni harrasti tuota kuuluisuuksien kuvien keräämistä. Oli joku purukumilevykin, jossa oli mukana kuva : ) Kyllä mekin liimailimme vihkoon kuvia ja jos liima oli loppu, käytettiin keitettyä perunaa : D

      Raha muuttui 63 niin, että sinun 15 markan lakuhammasharjasi alkoi maksaa 15 penniä?

      Poista
    2. Lokit ja hammasharjat maksettiin vielä markoilla. Minä ole niitä 50-luvun alkupään lapsia :) Kamalaa, voiko siitä olla jo pitkästi yli puoli-vuosisataa =)

      Poista
  2. Voi, miten nostalgisia muistoja. Kiitos niiden jakamisesta ja vanhan lehden herkullisista sivuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saapa nähdä, kuinka blogi jatkuu, kun kuva-aineisto käy vähiin : )

      Poista
  3. Lehden otsikot voisivat olla nykylehdessäkin, kuvat vähän erilaisia. Polkkatukka, valitettavasti heti kouluun mennessä... ja taidan olla palannut siihen nyt, apua!
    Karkkeja saatiin lapsena yleensä vain vierailta (Fazerin sekalaisia, lakritsipiippuja tai niitä punavalkoisia piparminttupötköjä), onneksi vieraita siihen aikaan sentään kävi aika usein ja yllättäen. Myöhemmin käytiin itse kioskilla ostamassa pennin nalleja tai Capria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei silloin ollut mitään karkkipäiviä. Jos vieraat toivat karamelliä, äiti laittoi talteensa ja antoi sieltä säännöstellen : ) Mitähän tuo Capri oli?

      Poista
    2. Capri oli sellainen imeskeltävä karkki, jota myytin 5-6 karkin patukassa, lievästi sitruunan makuinen, varmaan ostettiin sitä ihan vain sitä varten ettei henki haisisi tupakalle salaisten kokeilujen jälkeen :) Parista patukasta riitti koko jengille, joten oli kätevä ja tosi hyvän makuinen. Sitä ei kauaa ollutkaan markkinoilla, oltiin varmaan ainoat ostajat :)

      Poista
    3. Ei ole muistikuvaa tuollaisesta, joten ei varmaan ollutkaan kauaa kaupan hyllyillä. Sen verran tarkkaan hyllyt tutkittiin : )

      Poista
  4. Nalle karkit ja Jim suklaapatukat tulee mieleen. Jossakin vaiheessa saatiin artistien valokuvia nimikirjoituksella ulkomailta. Cliff Richard, Ricky Nelson, Sal Mineo lähettivät ainakin. Ystävänkirjaa täytettiin ja konventeissa käveltiin parimarssia ja leikittiin piirileikkejeä kuten hansviliä ja on neidolla punapaula...
    Ranskanleipä voin kanssa oli herkkua. Vappuna sai ostaa kioskista punaista limsaa. Tuntuu hyvältä muistella yhdessä kaukaisia muistoja ja päivittää niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, nyt muistinkin punaisen limsan, kun kerroit. Sen parempaa ei ollutkaan ja ranskanleipä voilla ja ehkä makkarasiivulla. Voisin syödä vieläkin : ) Ja ne leikit. Taidan palata niihin oikein toisessa jutussa, niin saat kertoa lisää hansvilistä : ) Kuka tuo Sal Mineo oli?

      Poista
  5. Sal Mineo oli näyttelijä. Esiintyi elokuvissa Nuori kapinallinen yhdessä James Deanin kanssa sekä elokuvissa Jättiläinen, Exodus ym. Sellainen hurmaava suklaasilmä, joka sai pikkutyttöjen sydämet tykyttämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan palata tähän elokuva-aiheeseenkin tuonnempana. Kiitos näistä juttuvinkeistä : )
      Taisi isompienkin tyttöjen sydämet tykyttää : )

      Poista
  6. Vanhat lehdet ovat IN..minullakin on merimiesarkullinen ja lisää höppänä hamstrasin vielä kesälläkin. Näissä on oma tunnelmansa ja ajan henki. Tein muuten 16 vee tästä Normasta esitelmän ja rallatimme niihin aikoihin Juicen mukana Marilyn, marilyn, milloin riisut jumpperin..:) Vuosi oli 1975.

    VastaaPoista
  7. Tämä on ihan minua varten. Paljon vietin aikaa 60-luvulla ullakolla lehtiä selaten. Kuvat kiinnostivat silloin ja kuvat kiinnostavat nyt. Kiitos näiden muistojen jakamisesta.

    VastaaPoista
  8. Vanhat lehdet on kivoja katsella :)

    VastaaPoista